Syväsekoitusmenetelmien käyttö louhintatukijärjestelmien ja maaperän tukituotteiden rakentamisessa on useissa olosuhteissa usein valintamenetelmä suunnitteluvaatimusten, työpaikan olosuhteiden/rajoitusten ja talouden perusteella.Näihin olosuhteisiin kuuluu vierekkäisten rakenteiden läsnäolo, jotka sietävät minimaalista sivusuuntaista liikettä;löysän purkautuvan tai virtaavan hiekan läsnäolo;tarve pätevälle rajaseinille estämään viereisen pohjaveden aleneminen ja sen aiheuttama muiden rakenteiden painuma;ja tarve tukea samanaikaisesti viereistä rakennetta samalla kun rakennetaan kaivannon tukiseinä.Muut järjestelmät, kuten perinteiset sotilaspalkit ja riippuseinät, antaisivat epätyydyttävän suorituskyvyn, tärytettyjen tai ajettujen levypaalujen asentaminen voi aiheuttaa vierekkäisten rakenteiden tärinän aiheuttamia painumaa, kun taas betoniseinät ovat aikaa vieviä ja kalliita.Olosuhteista riippuen voi olla tarpeen käyttää moniruuvi- tai yhden kairan syväsekoitusmenetelmiä, suihkutusmenetelmiä tai useiden menetelmien yhdistelmää.Syväsekoituksen sovellusten havainnollistamiseksi erilaisissa olosuhteissa esitetään useita tapaushistoriaa.Wisconsinin ja Pennsylvanian hankkeissa usean kairan syväsekoitusmenetelmää käytettiin menestyksekkäästi rajoittamaan viereisten rakenteiden sivuttaisliikettä, estämään tuen menetys purkautuvan maaperän vuoksi ja hallitsemaan pohjavettä.
Modulaarinen rakentaminen on dokumentoitu ylivoimaiseksi perinteisiin rakennusmenetelmiin verrattuna aikataulun, laadun, ennustettavuuden ja muiden projektitavoitteiden suhteen.Ainutlaatuisten modulaaristen riskien ymmärtämisen ja asianmukaisen hallinnan puute on kuitenkin dokumentoitu johtaneen modulaaristen rakennushankkeiden suorituskykyyn.Vaikka monet aiemmat tutkimustyöt ovat keskittyneet moduulirakentamisen käyttöönoton esteisiin ja tekijöihin alalla, mikään aikaisempi tutkimus ei ole käsitellyt keskeisiä moduulirakentamisen kustannuksiin ja aikatauluihin vaikuttavia riskejä.Tämä paperi täyttää tämän tiedon aukon.Kirjoittajat käyttivät monivaiheista tutkimusmetodologiaa.Ensin 48 rakennusalan ammattilaiselle jaettiin kysely, johon vastasi 50 modulaarisen riskitekijän vaikutuksia, jotka tunnistettiin aiemman tutkimuksen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella.Toiseksi suoritettiin Cronbachin alfa-testi tutkimuksen validiteetin ja luotettavuuden tarkistamiseksi.Lopuksi suoritettiin Kendallin yhteensopivuusanalyysi, yksisuuntainen ANOVA ja Kruskal-Wallis -testit, joissa tutkittiin vastausten yhtäpitävyyttä kunkin sekä modulaaristen rakennusprojektien eri sidosryhmien kesken.Tulokset osoittivat, että kriittisimmät modulaaristen projektien kustannuksiin ja aikatauluun vaikuttavat tekijät ovat (1) ammattitaitoisten ja kokeneiden työntekijöiden pula, (2) myöhäiset suunnittelumuutokset, (3) huonot toimipaikan attribuutit ja logistiikka, (4) suunnittelun sopimattomuus modularisointiin. , (5) sopimusriskit ja kiistat, (6) riittävän yhteistyön ja koordinoinnin puute, (7) toleransseihin ja rajapintoihin liittyvät haasteet ja (8) rakentamisen huono järjestys.Tämä tutkimus lisää tietoa auttamalla ammatinharjoittajia ymmärtämään paremmin keskeisiä riskitekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon modulaaristen rakennusprojektiensa suorituskyvyn parantamiseksi.Tulokset antavat käsityksen sidosryhmien kohdistamisesta eri riskitekijöihin, jotka vaikuttavat kustannuksiin ja aikatauluihin modulaarisissa rakennusprojekteissa.Tämän pitäisi auttaa alan toimijoita laatimaan lieventämissuunnitelmia hankkeen alkuvaiheessa.
Postitusaika: 06.12.2021
